Nyt kun alotin joulun herkuttelujen jälkeen saliohjelman kanssa tarkemman ruokavalion niin olen antanu itselleni vapuden herkutella yhtenä päivänä viikossa.
Mikä on mun raja herkkujen suhteen, kuinka paljon anna itteni syödä niitä viikonloppuisin??!!
Siihen kysymykseen olen nyt miettiny vastausta viime viikonlopun pohjilta, nimittään viime perjantaina herkuttelu meni aivan liiallisuuksiin!!
Kauheassa pahassa olossa ja morkkiksissa luin illalla, maha täynnä herkkuja erillaisia treeni blogeja. ( ei ollut hyvä idea sillä tuli viellä enemmän paha olo ja morkkis!!), mutta lukiessani älysin et onko siinä LIIALLISESSA HERKUTTELUSSA mitään järkeä jos siitä saan niin paskan fiiliksen??
Mun loppu ilta ja suraava päivä menee aina ihan pilalle ku on ahminu ittensä räjähdys pisteeseen karkilla. Onko se sen arvoista?
Painon pudotuksessa on tärkeetä, että saat tukea sun perheeltä! Ei siitä tuu mitään jos itse et haluaisi syödä herkkuja ja toinen lappaa niitä kassin täydeltä sun eteesi kiusaksi! Meijän perheessä on ollut hiukan eri mielisyyksi tän herkuttelun suhteen... Mun mies on suoraan sanottuna aikamoinen sokeri- hiiri joten se ei ainakaan mua auta yhtään, että perjantaisn se kantaa sipsii, karkkii ja suklaata kaupasta kassit täynnä! Määrät on välillä aivan järkyttäviä! Mun käsitys viikonlopun herkutteluista on esim. joku pieni karkki pussi yhteiseksi, ekä mitään makuunista 800g karkkipussia ja siihen päälle viellä suklaapatukoita ja 200g sipsi pussi!??!! Helppohan sellasen on niitä mässyttää jolla ei ole ikinä painon kanssa ongelmia ja korppa antaa vetää vaikka mitä paskaa ja kiloja ei näy missään! Toisin asiat on taas mulla!
Nyt ollaan saat sovittua yhteiset herkkupäivät nii kummatki on tyytyväisiä! Tai ainaki MINÄ!! :D
Joka kerta nykyään kun ajattelen syöväni herkkuja nii mietin pari kertaa ennen ku otan, et tätäkö haluan vai haluanko oikeesti päästä siihen mun tavoitteeseen!?
Jos aina ajattelee et "Tän kerran ja sit loppu tää mässäily". Ei toimi huomattu on! Sitä vaan valehtelee ittelensä. Siin ollaa ku orava juoksupyörässä, pois sieltä ei pääse ennen ku on tehny ittellensä oikeesti asiat selväks mitä sä haluut. Sen sanon et se mässyttely ei kyllä yhtään auta jos haluu oikeesti painoa alas, sen tietää kaikki itsekkin henk.kohtasesti! ;) Sitä en sano etteikö niitä sais syödä, kyllä mäki tosiaan syön mut kuhan vetää kohtuudella!
HERKKUJEN KANSSA PITÄÄ OLLA KOVA KOVAA VASTAAN! (Ja tää lause oli tarkotettu myös mulle, sillä mäkin joudun välillä kamppaila sitä herkku himoa vastaan!)
Hyvää viikonloppua kaikille! :)
Jasse
Voi, mä voin niin jakaa tuskan puolisosta joka ei liho vaikka mitä söis ja sitten syö oikein urakalla kaikkea mässyä. Ei hirveesti auta, että toinen sopeutuu kyllä ruokamuutoksiin mun pt valmennuksen takia, kun vetää sit nenän edessä kaikkea herkkua. Ei aina tee välttämättä mieli, mutta periaatteesta kuitenkin.
VastaaPoistaNyt mies on kuitenkin hurahtanut juoksuun ja treenaa ihan maratonille ja on pikkuhiljaa alkanut kyseenalaistaa sokerinhimoaan. Että olisko siellä jotain pielessä vähän ruokavaliossa, kun päivittäin voisi vetää sokeria hirveitä määriä, vaikkei se painossa näykään.
Kyllä sitä toisiaan alkaa "väkisin" tekee mielin itelläkin kun toinen siinä mussuttaa naaman edessä! :D Mä oon anaki huomannut että mun mihellä on oikeesti ihan tullut riippuvuus sokeriin. Pakko saada joka päivä, jos ei karkkia tai muuta herkkua niin sitte limua niidenki edestä.. Toivon, että meilläkin herätäisi siihen ajatukseen, että jotain saattaa olla pielessä ton ruokavalion suhteen! Itse olen sitä meltä, että kun hänkin pääsee tiettyyn ikään nii kyllä alkaa pikku hiljaa herkut näkymään vartalolla, joten parmpi olisi nyt saada herkku himot kuriin! :)
VastaaPoista